Tänään olen ollut yksin kotosalla, kun muu väki on mökillä rakentamassa terassia. Istutin eilen ostamani kukat amppeleihin ja purkkeihin.








Kukkapenkkiäkin siivosin ylimalkaisesti. Ei kerta kaikkiaan riitä inspiraatio paneutua mitenkään antaumuksella mihinkään. Onneksi kukkaset vaativat niin vähän ja antavat niin paljon.



Omenapuu on jo kukassa.



Kesä on vasta alkamassa. Kun lähtee ulos kesävaatteissa, tuntuu siltä, kuin astuisi suureen kotiin. Kuin koko maailma olisi muuttunut isoksi, lämpimäksi kodiksi, joka on koristautumassa täyteen loistoonsa. On lämmintä, valoisaa ja kaunista. Koti ei rajoitukaan sinne, mihin tuvan seinät loppuvat, vaan jatkuu niin pitkälle kuin jalat jaksavat kantaa. Upea tunne!

Sanotaan, että kotisi ei ole siellä, missä asut, vaan siellä, missä sinua rakastetaan. Olisiko kotisi myös kaikkalla siellä, missä sinun on hyvä olla, missä näet kauneutta ja tunnet mielenrauhaa?