En ole tänään tehnyt juuri mitään mainittavaa...paitsi kirjoitan jo toista kertaa blogiani. Ei ole mitenkään mukavaa tämä vetämättömyys. Katsoa sivusta, miten kaikki muut jaksavat vaikka mitä.

Eräs mainio lääke täyttä epätoivoa ja masennusta vastaan on se, että kiitän ja onnittelen itseäni pienistä asioista. Ja löytyyhän sitä: tänäänkin pesin pyykit ja viikkasin eiliset narulta kaappiin. Jaksan pitää kodin järjestyksessä. Vähän pyyhkäisin ikkunoissa näkyviä tahrojakin. Ikkunanpesu ulkoa saa odottaa siitepölykauden loppumista (toivottavasti silloin jaksan).

Kelvata itselleen..väsyneenä, silloinkin, kun ei saa mitään aikaan. Levätä ja hemmotella itseään. Kertoa itselleen: "sinä saat nyt olla, saat levätä ja sitten kun jaksat, saat tehdä niitä asioita, jotka virkistävät, jotka tuovat iloa."




Tänään paistuivat ja maistuivat grillimakkarat hyvässä omien läheisten ihmisten seurassa.




Kun ilo on hieman vähissä, voi sitä yllättäen löytää jopa talouspaperista. Kepeätä oloa!